Tyytyväinen paluumuuttaja

Lähdin Kolhosta 2006 lukion jälkeisiin jatko-opintoihin kuten useimmat ikätoverini. Opiskelin Tampereella ensin urheiluhierojaksi, kävin talouskoulun ja valmistuin lopulta diplomi-insinööriksi. Kymmenen Tampereella asutun vuoden jälkeen ja toisen lapsen ollessa tuloillaan aloimme puolisoni kanssa miettiä muuttoa toiselle paikkakunnalle. Kilpailu työpaikoista oli yliopistokaupungissa kovaa, asuminen kallista ja lastenhoitoapu oli kaukana. Opiskelukaverit olivat lähteneet muualle ja uusien tuttavuuksien löytäminen oli satunnaista leikkipuistotreffailua. Työntäviä tekijöitä oli enemmän kuin vetäviä.

Muutto entiseen kotikuntaan alkoi tuntua mahdolliselta vaihtoehdolta. Olivathan äitini ja äidinäitinikin palanneet aikanaan korkeakouluopintojen jälkeen Kolhoon. Tutustuimme puolisoni kanssa muidenkin lähikuntien asuntotarjontaan, mutta Mänttä-Vilppulan tuttuus ja omat juuret veivät voiton. Halusimme myös päästä lasten kanssa liikkumaan luontoon ilman erillistä automatkaa. Itselle Mänttä-Vilppula ei tuntunut periferialta vaikka tamperelaisten tuttavien mielestä olimme lähdössä jonnekin hyvin kauas.

Ostimme Mäntästä edullisen omakotitalon ja neljässä vuodessa olemme integroituneet paikkakunnalle täysin. On ollut mukava viedä lapsia seurakunnan kerhoon, neuvolaan ja päiväkotiin, jossa osa henkilökunnasta on tuttua jo omasta lapsuudestani. Päiväkodin hoitajat tietävät muutkin kuin omien ryhmiensä lapset vähintään nimeltä ja kirjastonhoitaja tietää lukuhistoriasi niin pitkältä ajalta, että osaa jo ovelta suositella makuusi sopivaa uutuutta.

Pienellä paikkakunnalla toiminnot saavat kasvot ja paikalliset tulevat tutuksi. Helpommin täällä saa moikkailu-tuttuja kuin suurkaupungissa. Harrastaminen on edullista, lajitarjonta monipuolista ja porukkaan mahtuu aina mukaan. Terveyskeskuksen palvelut ovat hyvin saatavilla ja esimerkiksi auraus on hoidettu täällä paremmin kuin Hervannassa.

Isossa kaupungissa monikansalliset ketjut tarjoavat valtavaa valikoimaa oli kyse sitten rengasliikkeestä, pullapuodista tai vaatekaupasta. Täällä yrittäjät paikkaavat kapeampaa valikoimaa loistavalla palveluasenteellaan ja joustavuudellaan. Auton saa aina ilmaiseen parkkiin lähelle myymälää. Kantoapua tai ilmaista kotiinkuljetusta on hyvin saatavilla. Kiitos, käytän palveluitanne jatkossakin!

Sujuvaa asiointia ja hyvin palvelevia yrityksiä on toki vaikeampi muuttaa houkuttelevaksi sloganiksi, jos vertaa toisten muuttotappiokuntien ”vauvatonneihin ” tai ”euron tontteihin”. Yritettäisiinkö silti? Voisitko sinä suositella Mänttä-Vilppulaa asuinpaikaksi erityisesti lapsiperheelle? Entä kymmenen vuoden päästä? Riittääkö täällä silloin vielä lapsia joukkuelajien harrastamiseen? Pysyvätkö koulujen ryhmäkoot ja alakoululaisten koulumatkat yhä kohtuullisina? Onko yhä enemmän ja enemmän pimeäksi jääneitä liikehuoneistoja ja kaikki tarvittava ostetaan netistä? Mahdollisia skenaarioita, mutta spekuloinnin sijaan voi myös toimia. Pysäytetään yhdessä paikkakuntamme kuihtuminen ja tehdään tästä kaupunki, johon halutaan muuttaa takaisin, sukupolvesta toiseen.

Anna-Kaisa ”AaKoo” Pietiläinen

(Kirjoittaja on Mänttä-Vilppulan Keskustan kunnallisjärjestön jäsen ja mukana ehdolla kuntavaaleissa 2021.)

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.